eyes on the prize

Eilen meille kerrottiin ketkä etenee pelaamaan viikonlopun harkkapelit ja ketkä putoo pois. Tässä vähän mun mietteitä ennen keskustelua koutsin kanssa.

There are fleeting moments behind success, when you're not sure what is to come. I've been through moments like crouching into you're starting blocks, prepping for a serve to end the game, waiting for the last sorry in a fight. I've been bullied and brought down, left out and cried myself to sleep. But none of those moments compare to what i'm feeling now.

Standing outside the coaches' locker room wondering do I really want to go in. My dream could be shattered and beat in but a second. Torn to pretty little bits of a shattered mirror. But in that second I could also prevail like so many have said I couldn't. The truth is i'm terrified. So many times i've been told no and finally I could prove everybody wrong. Finally I could show the world what a little girl "far too short for volleyball" could do. One word  between me and my dream.

Fear, frustration, excitment.

One word. 

Jännitti kyllä niin paljon että meinas tulla pissa housuun ja itku silmään. Emmä osaa sanoin kuvailla kuinka paljon pelotti, että kuulisi putoovansa. Pienestä pitäen on ollu unelmana päästä arvokisoihin pelaamaan ja se pettymys ei olisi heti kyllä hävinnyt. En osaa kyllä myöskään kuvailla sitä ilonsekaista tunnetta, kun kuuli päässeensö jatkoon. Eikä siinäkään kaikki, vaan pääsen pelaamaan Ylöjärvelle, omaan kotisaliin suomenlippu rinnassa. 

Siinä sitä sitten oltiin. Kesti vähän aikaa upota se asia, että on vielä mukana. Keskustelusta en muuta oikeen muistakkaan. Viimestään siinä vaiheessa, kun etin iskän käsiini ja kerroin sille niin kaikki jännitys, draama, paine, kaikki jotenkin purkautu ja itkin vaan melko hysteerisesti siinä (sain kuulla myös näyttäväni melko mielipuoliselta, kiitti vaan). Se tuntui vaan käsittämättömältä, että on päässyt näinkin pitkälle, ja vaikkei joukkuetta oo vielä lyöty lukkoon, niin se että pääsen kaikkien mulle tärkeiden ihmisten eteen mulle niin tärkeessä paikassa esittämään taitojani on huikeeta. Tän takia en oo siis postaillu, kun on vaan jännittänyt niin helkkaristi!

Huomenna ja lauantaina meillä on siis Viroa vastaan pelit Kuortaneella, kummatkin neljältä ja Sunnuntaina Ylöjärven Urheilutalolla, sekin neljältä. Tilaisuudet on maksuttomia, joten kannattaa tulla kattomaan, jos on lähettyvillä!

-jessie

long time

Pääsin kuin pääsinkin jo nyt lauantaina koneelle! Elikkäs mun (toivottavasti) vika kotiviikonloppu vähään aikaan sujui mukavissa merkeissä ihanien kavereiden kanssa. Perjantaina lähdin suoraan puntilta kohti Orivettä, jossa olin yötä mun ihanan Inkan kanssa. Ollaan Inkan kanssa tunnettu koko ikämme, joten ei todellakaan meidän kanssa osaa olla tylsää. Hilluttiin rannalla, syötiin, värjäiltiin tukkaa ja ihan vaan juteltiin.

 Tänään näin puolestaan Karria, joka tuli päiväreissulle Tampereelle. Käytiin pyörähtämässä mun pikkuveikan YU-kisoissa, Ruusiksessa ja lopulta syömässä. Jäi vähän aikaakin ennen kun mun bussi lähti, niin istuttiin alkuiltaa Koskenrannassa ja juteltiin niitä näitä. Kelit oli aivan loistavat, joten kyllä kelpas olla!. Nyt kattellaan kotosalla WTC -iskuista kertovaa leffaa. Kyllä se nostaa aina karvat uudelleen pystyyn ja tuo muistoja mieleen siltä päivältä, vaikka kovin pikkunen olinkin vielä. Ei kai tässä muuta, huomenna kutsuu mua Kuortane jälleen!

-jessie

beach

Selailin vaan tässä kuvia koneelta ja pohdin, että millasta postausta sitä laittais. No huomasin nämä jokunen viikko sitten räpsästyt rantsukuvat, jotka on pitäny aikoja sitten lyödä tänne blogiin! Eli yks aivan ihana lepopäivä vaan lepäiltiin rannalla ja otettiin aurinkoo. Tälläsiä päiviä lisää, kiitos!

Reenamisestakaan en oo oikeen mitään postaillu joten siihenkin vähän päivitystä. Viikko lähti meillä käyntiin herättelemällä jalat matkustuksesta. Tehtiin siinä pari RV sarjaa ja jokunen keskivartaloliike, lopuksi viä vähän lajia. Tiistaina aamulla tehtiin nopeusreeni ja illalla pitempi lajipätkä, josta tilastoitiin osa. Eilen oli punttipäivä ja sen jälkeen lyötiin pöydiltä. Illalla oli yhteinen videosessio, jossa katteltiin vähän Italian ja Slovenian joukkueiden peliä. Oli tosi mielenkiintosta nähä muittenkin joukkueiden pelityyliä ja pelaajia. Tänään aamulla vedettiin vielä terävä nopeus ja illalla päästään pitkästä aikaa pelaamaan! Postauksia ei luultavasti ole tiedossa viikonloppuna, ellen innostu puhelimella kirjottamaan niitä. Muuten palailen sunnuntai iltana taas koneen äärelle!

-jessie

#TAMMERFEST

Asuna mulla toimi juuri samana päivänä H&M:n alennuksista kotiutetut raitapöksyt ja kroppipaita:) korkkarit on kirpparilta, mutta vaihdoin ne ennen lähtöä vielä konsseihin, mikä osottautu fiksuks valinnaks!

Siinäpä melkolailla kuvina meidän ilta, joka oli siis ihan äkkipikasesti keksitty juttu kun Pihlallakaan ei ollut illalla tekemistä. Aluksi kuunneltiin Keskustorilla Lord Estiä, mikä oli täysin maksuton keikka! Siitä suunnattiin Koskipuistoon istuskelemaan ja nauttimaan auringonlaskusta. Meillä siis ei ollut lippuja mihinkään, mutta kun suunnattiin viettää ilta/yötä Laukontorille, niin kyllä ne Popedan biisit kuulu sinne vallan hyvin! Konsertti pidettiin siis Ratinanniemessä. Soiton loputtua me kierrettiin hetki öistä Tamperetta, ennenkuin hypättiin bussiin ja meille. Sen verta hyvä meininki oli, että pitää kyllä ensi vuonna harkita ihan niiden lippujenkin ostamista. Oli huippua!

-jessie

miniloma

Heippa pitkästä aikaa! Viikoloppu saatiin viettää kotona ja se menikin tosi nopeesti kavereiden kanssa, kun porukat oli suurimman osan ajasta mökillä. Perjantaina otin vaan kotona rennosti ja tein yhen reenin. Ihan illasta vasta mentiin kattomaan Miljoona tapaa kuolla lännessä. Oli muuten ihan pirun hauska! Lauantaina kövin moikkaamassa Mariaa ja kierreltiin siinä hetki kaupunkia. Myöhemmin lähdettiin Pihlan kanssa extemporee-retkelle Tammerfestiin ja sen jälkeen meille yöks. Ei oo hetkeen kyllä ollu noin kivaa:)

Sunnuntaina herättiin siinä yhentoista nurkilla, tehtiin huikeen makuset mansikkapirtelöt ja istuttiin vaan auringossa. Pihlan lähdettyä taioin lounaaks pasta-annoksen ja suuntasin rannalle lenttiskavereiden kanssa. Meitä tulikin aika monta ja saatiin tosi hyvät pelit pystyyn!

 Ja maanantaina kahviteltiin porukoitten kanssa, sekä nautittiin viimesistä hetkistä kotona:)

Siinä kaikessa moninaisuudessaan mun viikoloppu. Nyt ollaan taas Kuortaneella, mutta oli kyllä mahtavat pari päivää, nautin täysillä! Tammerfestistä on niin paljon kuvia, että teen siitä erikseen postauksen tässä lähiaikoina!

-jessie