season of 2014-2015

Pian se vihdoin taas alkaa eli pelikausi! Tänäkin vuonna pelataan siis Kuortaneen joukkueilla liigaa ja 1-sarjaa. Lähtökohtausesti pelaan liigajoukkueessa, mutta kauden edetessä voi sattua ja tapahtua niin eiköhän jokunen 1-sarja pelikin tule pelattua. Pääasiassa joukkueet on siis jaettu junnuihin ja vanhoihin, mutta pari poikkeusta löytyy. Tää kausi on meille vähän erilainen, koska pelataan ensimmäistä kertaa kahdella eri joukkueella ja se lisäksi meitä on pyydetty pelaamaan naisten liigaa samalla tavalla kuin muutkin joukkueet. Eli jos pääsemme play-offeihin niin pelaamme ne ja jos joudumme pudotuskarsintoihin, niin pelaamme nekin. Viime vuonna tilanne oli se, että joka tapauksessa olisimme jättäneet väliin pleijerit ja karsinnat, mutta sijoituksemme oli siis 7. eli emme olisi päässeet/joutuneet kumpiinkaan.

Tartun vielä tuohon, että meillä on tänä vuonna kaksi joukkuetta. Tilanne on ihan eri nyt, sillä viime vuonna jouduttii lähes joka viikonloppu pelaamaan tuplatupla pelejä. Toki pelaajat liikkuvat joukkueiden välillä, mutta ihanaahan se on tietää, ettei tarvitse viisieräisen liigapelin jälkeen mennä ykkössarjapelin rosteriin. Muutenkin on kiva kun on päässyt tutustumaan nuorempiin tyttöihin, jotka on aiemmin vaan tuntenut pelikentiltä.

Sitten itse pelaamiseen. Ootan omalta osaltani ainakin sitä, että vastaanottaminen ja virheidenhallinta kehittyis. Hyökkäyksen ajoituskin on semmonen minkä haluisin saavani kuntoon vähän paremmin. Pelitaktiikalta toivoisin just enemmän nopeita tempoja ja kovaa puolustamista. Nyt hetken vähän kadoksissa ollut hurmos ja fiilis on alkanu pikkuhiljaa löytyä. Varsinkin tän päivän reeni oli tosi hyvä meiltä. Tässä alkaa taas muistella miksi tätä homma tekeekään.

Vastassa meillä on huomenna siis Liigaploki, jota vastaan pelattiin viime kaudella ainaki kerran 3-2 ja 3-1. Tiukka taistelu on tulossa ja voittoahan me lähetään hakemaan, vaikka pelillisesti paras kunto on asetettu marraskuulle. Eka peli on Pihtiputaalla huomenna 18.30 ja toinen sunnuntaina klo. 17.00 Kuortaneella. Kaikki kynnelle kykenevät kattomaan meidän vääntöä Plokia vastaan!!

-jessie

#mobile

Noniin heipat taas piiitkästä aikaa! Voisin tiivistää kuluneet viikot siihen, että en ole tehnyt yhtään mitään. Ainakaan täällä Kuortaneella. Kotona on tullut käytyä jonkun verran ja siellä oon päässyt näkemään aika paljon kavereita varsinkin oman seuran lentispiireistä. Lisäksi ollaan äitin kanssa kierrelty kaikki Tampereen liikkeet, joissa vaan suinkin on vanhojenmekkoja. Vielä ei oo oikeen sitä oikeeta löytynyt, mutta parin viikon päästä lähetään Helsinkiin katteleen.

Kohta päästään pelaileenkin. Sitä onkin jo ootettu, vaikka tää löysempi jakso on ollut ihan jees, niin on se kuitenkin ihan eri asia päästä taas kunnolla reenaamaan ja testaileen taitoja liigaporukoita vastaan. Siitä kuitenkin postausta myöhemmin. Tää viikko mennään vielä sillä, että pelataan nuorempia vastaan ja keskiviikkona on harkkamatsi Nurmon Jymyä vastaan.

 Nyt kuitenkin pitää mennä lueskelemaan yhteiskuntaoppia, kun on kerta se koeviikkokin. Ei kyllä siltä tunnu kun on vaan kaks koetta, mutta kai se jotain on sekin. Hirveen vaikee jotenkin motivoida itteensä lukeen tohon vaikka se on ainoa koe nyt tällä viikolla...

-jessie

tajunnanvirtaa

 Varoitus kaikille lukijoille! Tiedossa luultavasti hyvin sekainen ja täysin ilman punaista lankaa kulkeva teksti, jossa ei ole oikein järjen hiventäkään. Elikkäs on tullut taas vähän taukoa tähän postailuun, enkä kyllä nyt voi sanoa että oli kiire tai muuta. Totuushan on ettei nyt ole ollut muuta kuin aikaa. Niin paljon aikaa, että tunnun sekoavan. Ajatukset lentelee päässä laidasta laitaan enkä saa niistä mitenkään kiinni. Kaikki tuntuu ärsyttävän ja ottavan päähän, enkä ole pystynyt purkamaan mitään mihinkään paitsi muihin näköjään. Jotenkin tuntuu että koko maailma on sua vastaan ja et voi tehä mitää muuta kun kattella sivusta kun muut nauraa päin naamaa. Makes sence?

 Esimerkiksi pari päivää sitten kävin postissa laittamassa yhen ystäväni kirjeen hänelle, koska se oli tulllut väärään osoitteeseen. Aurinko paistoi ja oli ihana ilma muutenkin. Lähdin polkemaan iloisin mielin, mutta ei siinä kauaa mennyt kuin kaikki oli jo pielessä. Joku puumörssäri oli tukkinut tien siitä ja jouduin kiertämään jonkin matkaa, osuin kiertoreitillä sitten juureen ja hyvä etten kaatunut siinä, mutta ohjaustanko kuitenkin vääntyi ja oli pirun vaikea polkea. Sitten vielä korissa ollut lompakko lensi ties minne ja etin sitä ainakin vartin. Kaiken kukkuraksi kun pääsin postin tiskille ja otin aurinkolasit pois, niin ne helkkarin pilotit jäivät tukkaan kiinni! Tähän mennessä mulla tuli varmaan savua korvista ja neiti siinä kysyi: "Miten voin auttaa?:):)". No minä olin sitten mitä ilmeisimmin päättänyt että koko sotku on hänen vikansa ja tiuskaisin että kirjekuori ja postimerkki kiitti vaan! Tyttö oli vissiin joku harjoittelija tai uusi koska ei tiennyt missä ne oli ja minä en todellakaan helpottanut asiaa. Itse asiassa vähän ajan päästä itse kävin hakemassa kuoren ja lättäsin sen pöydälle. "Löydätkö sä herranjumala edes sitä postimerkkiä??". Jaaaaa marssin ulos aika vihasena... Pyydän anteeksi kassaneitiparkaa joka joutui mua kestämään, ilmeisimmin se päivä oli vain tuomittu menemään huonosti.

 En kyllä voi vieläkään uskoa että mikä muhun meni, mutta tuo aikalailla summaa mun olotilaa...Keksin kuitenkin nyt ehkä keinon vähän purkaa ajatuksia tänne ja sitten ihan urheiluun, kun alan nyt keskittyyn viikonloppuna oleviin SM-otteluihin! Ilmottelen sitten oonko enää elossa sunnuntaina seitsemän lajin jälkeen. Mahdollisuudet ovat aika hyvät että en XD Thank God reenitkin alkaa taas ensi viikolla...sekoan

-jessie