27 Feelings

"How do you know you can feel, when it makes you numb?"

 

"............", uskon kuvaavani tätä viikkoa melko osuvasti kyseisellä lauseella. Joka aamu herään 7.40, tyylikkäästi myöhässä saksan tunnilta, jolta voisi myöhästyä useamminkin jos haluaa välttää kliseitä opiskelutekniikoista ja muusta jonninjoutavasta. Siellä voitaisiin vaikka opiskella välillä. Tai sitten motivaatiossa on vikaa, mutta kummin vaan melkosta pakkopullaa se alkaa olla. Tyypillinen päivä jatkuu liian lyhyiden yöunien takia aivan liian hitaasti ja valutaan ruotsinluokkaan. Verbikoe ja ääntämistä. Tehkää pari tehtävää. Kyykätään tappiin ja takaisin. Painaa painaa. Kieli on kaiken A ja O. Puhuttu kieli, se jos jotain, on aitoa kieltä. Naurua. Voi kuinka hauskaa kaikillla näyttää olevan. Ihan kuolen nauruun. Tai ainakain kuolen. Krjailmellisesti.

 

Ei ole ihan mun tapasta valittaa, mutta miten on mahdollista, että voi olla näin monta peräkkäistä päivää, jolloin kaikki menee päin sanonko mitä. Yleensä huonot päivät ovat ,elko yksittäisiä tapauksia, mutta ei nyt. Joku ylempi taho koettelee mua melko tavalla, einkä oikeen pidä siitä miten asia luonnistuu. Suurimmaksi osaksi siksi, että kaikki muutkin joutuu kärsimään siitä. No täytyy vain toivoa, että saisi pään ja ajatukset selviksi ja että huomenna olisi jo parempi päivä. Niin kuin on joka ilta nyt viikolla toivonut. Ja taas mennään.

 

-jessie