#EM2014

SUOMI! Ja sitten riviin kentän laidalle. Meidät marssitetaan tuomareiden vierellä areenalle kuuntelemaan kansallislaulut. Meinasihan siinä pissa tulla housuun, kun Venäjän hoilaus ei millään ottanut loppuakseen. Vihdoin meidän vuoro. Käsi kädessä siinä sitten seistiin, mielissäämme Maamme-laulua vai miten se menee. Hyvä ettei itku tullut, ikinä ei oo noin hyvältä tuntunut, ei sitten ikinä. Ja nyt sen voi sitten viimein sanoa, että on arvokisatkin koettu!

Tuloksia en lähde tässä analysoimaan, muuten kuin että aika ajoin tiukkaa vastusta pystyttiin monille joukkueille antamaan. Enkä myöskään lähde spekuloimaan peliaikakysymyksiä, koska se on tässä vaiheessa turhaa. Yritän teille vähän avata, mitä tää koko homma meille merkkas ja miltä se tuntui.

Lähdettiin keskiviikkona kohti Tamperetta valmistautumaan kisoihin. Yövyttiin Ilveksessä ja oikeastaan vietettiin koko luppoaikamme siellä. Kaikki muutkin joukkueet oli Ilveksessa yötä. Keskiviikkona pelattiin viimeinen harkkapeli LP-Kangasalaa vastaan. Torstai ja perjantai vaan reenailtiin ja käytiin aika paljon videopaltsuja Venäjän pelistä. Pe-la välisenä yönä ei tainnut kukaan nukkua paljoa. Voin sanoa, että meitä kaikkia jännitti aivan suunnattomasti eikä sekään riitä kuvailemaan sen määrää. Ihan tosissani kävin ainakin 30 kertaa vessassa ennen peliä, varmaan enemmänkin. Sitä tunnetta mikä mulle tuli kun ensimmäistä kertaa astuttiin kentälle, sitä en tuu unohtamaan ikinä. Se oli jonkinnäköinen sekoitus pelkoa, intoa, jännitystä, tahtoa ja nautintoa. .

Muutenkin kisojen mittaan, missään vaiheessa nuo pelit eivät menettäneet erikoisuuttaan, vaan joka kerta kun kentälle pääsi, niin yritti ikään kuin imeä sen kaiken energian minkä pystyy siitä tilanteesta. Joukkueesta, katsojista ja vastustajasta. Sisällään tiesi, että näistä tilanteista pitää ottaa kaiken irti minkä vain ikinä voi. Oli aivan upeeta nähdä Euroopan ja maailman huippumaiden peliä kosketusetäisyydeltä ja testata omia kykyjä heitä vastaan. Ei me ketään kumartamaan lähetty, sitä en tarkota, vaan miten hienoa se oli kuinka pääsi pelaamaan tuon tason pelaajia vastaan.

Kun vihdoin Turkki-pelissä koitti se hetki, kun pääsi YP:n paikalle kokeileen oli fiilis kyllä mahtava. Jotenkin kaikki muu vaan unohtu ja oli vaan tässä ja nyt. Pelistä en tosiaan muista oikeestaan kuin yksittäisiä palloja, mutta sitä olotilaa en ikinä unohda. Tajusin jälleen kuinka älyttömän ihanaa on pelata ja tuulettaa joukkuelaisten mukana, olla osa isompaa ryhmää, meidän tiimiä. Ja se oli kyllä huikee tiimi!

Huolto toimi meidän kisoissa upeasti ja siitä kuuluu kyllä jättimäinen kiitos Torvelaisen Artsille, joka jakso meitä hoitaa ihan yömyöhään, niin henkisissä kuin fyysisissäkin ongelmissa. Eli kiitos älyttömästi sulle Artsi, upeeta että olit mukana! Muuten me ruokailtiin ja pidettiin paltsut yms. Ilveksessä. Kämppiksenä mulla oli Korhosen Piia joka lähtee nyt pelaan HPK:hon. Oon tuntenut Piian jo tosi pitkään ja oli ihanaa olla hänen roomie. Hurjasti tsemiä sulle siskoseni ens kaudelle<3 Tästä ryhmästä on muutenkin tullut kuin toinen perhe ja nää kisat ja ennenkaikkea tuloksesta huolimatta, tätä kokemusta en vaihtais ikimaailmassa mihinkään. Ja se mitä näistä kisoista jäi mulla päälimmäiseks mieleen, oli että se fiilis kun sinne kentälle astuu, sen fiiliksen mä haluan kokea vielä uudestaan.

Ja pahoitteluni kaikille ärsyyntyneille, että tämä kesti näin kauan :)

-jessie