tajunnanvirtaa

 Varoitus kaikille lukijoille! Tiedossa luultavasti hyvin sekainen ja täysin ilman punaista lankaa kulkeva teksti, jossa ei ole oikein järjen hiventäkään. Elikkäs on tullut taas vähän taukoa tähän postailuun, enkä kyllä nyt voi sanoa että oli kiire tai muuta. Totuushan on ettei nyt ole ollut muuta kuin aikaa. Niin paljon aikaa, että tunnun sekoavan. Ajatukset lentelee päässä laidasta laitaan enkä saa niistä mitenkään kiinni. Kaikki tuntuu ärsyttävän ja ottavan päähän, enkä ole pystynyt purkamaan mitään mihinkään paitsi muihin näköjään. Jotenkin tuntuu että koko maailma on sua vastaan ja et voi tehä mitää muuta kun kattella sivusta kun muut nauraa päin naamaa. Makes sence?

 Esimerkiksi pari päivää sitten kävin postissa laittamassa yhen ystäväni kirjeen hänelle, koska se oli tulllut väärään osoitteeseen. Aurinko paistoi ja oli ihana ilma muutenkin. Lähdin polkemaan iloisin mielin, mutta ei siinä kauaa mennyt kuin kaikki oli jo pielessä. Joku puumörssäri oli tukkinut tien siitä ja jouduin kiertämään jonkin matkaa, osuin kiertoreitillä sitten juureen ja hyvä etten kaatunut siinä, mutta ohjaustanko kuitenkin vääntyi ja oli pirun vaikea polkea. Sitten vielä korissa ollut lompakko lensi ties minne ja etin sitä ainakin vartin. Kaiken kukkuraksi kun pääsin postin tiskille ja otin aurinkolasit pois, niin ne helkkarin pilotit jäivät tukkaan kiinni! Tähän mennessä mulla tuli varmaan savua korvista ja neiti siinä kysyi: "Miten voin auttaa?:):)". No minä olin sitten mitä ilmeisimmin päättänyt että koko sotku on hänen vikansa ja tiuskaisin että kirjekuori ja postimerkki kiitti vaan! Tyttö oli vissiin joku harjoittelija tai uusi koska ei tiennyt missä ne oli ja minä en todellakaan helpottanut asiaa. Itse asiassa vähän ajan päästä itse kävin hakemassa kuoren ja lättäsin sen pöydälle. "Löydätkö sä herranjumala edes sitä postimerkkiä??". Jaaaaa marssin ulos aika vihasena... Pyydän anteeksi kassaneitiparkaa joka joutui mua kestämään, ilmeisimmin se päivä oli vain tuomittu menemään huonosti.

 En kyllä voi vieläkään uskoa että mikä muhun meni, mutta tuo aikalailla summaa mun olotilaa...Keksin kuitenkin nyt ehkä keinon vähän purkaa ajatuksia tänne ja sitten ihan urheiluun, kun alan nyt keskittyyn viikonloppuna oleviin SM-otteluihin! Ilmottelen sitten oonko enää elossa sunnuntaina seitsemän lajin jälkeen. Mahdollisuudet ovat aika hyvät että en XD Thank God reenitkin alkaa taas ensi viikolla...sekoan

-jessie